Historia

Rantapörhölän kalastamon historiaa.

Johan Rantapörhölä - kalastushistoria Pieni Valkiakarilla

Rantapörhölän perhe aloitti kalastuksen Pieni Valkiakarin saarella vuonna 1919. Ennen sitä kalastustoimintaa oli harjoitettu Iso Valkeakarin saarella sekä Valmarin suolaamossa, Juho Wilhelm Rantapörhölän johdolla.

Pieni Valkiakari valikoitui uudeksi tukikohdaksi, kun saarella sijaitseva huvila tuli myyntiin, ja perhe päätti ostaa sen.

Vuonna 1921 saarelle valmistui suuri verkkohuone eli makasiini, ja huoltorakennusta laajennettiin. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin saarelle rakennettiin myös jääkellari sekä rautatiekiskot, jotka yhdistivät saaren kolme eri venevalkamaa.

Kalastus oli fyysisesti raskasta ja vaati runsaasti työvoimaa. Vuosien saatossa saarella asui ja työskenteli kymmeniä lohirenkien sukupolvia varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

Rantapörhölän suvulla oli kalastustukikohtia myös muissa Perämeren saarissa, joista suurimmat sijaitsivat Pensaskarissa ja Iso-Huiturissa.

Matti Rantapörhölä – lohenkalastuksen edistäjä ja saariston vaikuttaja

Matti Rantapörhölä siirtyi perheyrityksen johtoon vuonna 1929 isänsä poismenon jälkeen.

Kansallisosakepankin Kemin konttorin kamreerina toiminut Matti oli vaikutusvaltainen mies, joka edisti Perämeren lohen tunnettuutta ja arvostusta.

Taitavana liikemiehenä hän hoiti lohen myyntiä ja markkinointia, ja saaliit päätyivät aina Pietarin hoviin asti.

Valkiakarissa järjestettiin juhlia, ja saarelle saapui vieraita nauttimaan perinteisestä lohikeitosta.

Suomen kieltolain aikaan (1919–1932) Pieni Valkiakari ei jäänyt salakuljetuksen ulkopuolelle. Pirtun salakuljettajat piilottivat lastiaan saaren kätköihin sekä merellä rysiin.

Vuonna 1924 Matti Rantapörhölä renkeineen osallistui pirtulaiva Heinrichin miehistön pelastamiseen, mikä jäi osaksi saaren värikästä historiaa.

1930-luvun lopulla pula-aika vaikeutti elämää, mutta salakuljetus jatkui. Nyt saaren kautta kulki paitsi pirtua myös elintarvikkeita, kuten kahvia ja sokeria, sekä työkaluja, joilla helpotettiin saariston arkea.

Joskus kalastajat löysivät saarelta salakuljettajien kätköjä – ja joskus niistä saatettiin nauttia renkien ja vieraiden kesken.

Henrik Rantapörhölä – Saarielämän jatkaja ja kalastuksen kehittäjä

1950-luvulla Perämeren kalastus kohtasi vaikeita aikoja Isohaaran padon rakentamisen myötä, mikä johti lohisaaliiden romahtamiseen.

Rantapörhölän perheyritys, Rantapörhölä Oy, joutui lopulta myymään toimintansa vuonna 1954.

Vaikeuksista huolimatta Henrik (Heikki) Rantapörhölä päätti jatkaa kalastusta omalla tahollaan.

Lohikantojen elpyessä istutusten ansiosta myös kalansaaliit alkoivat vähitellen parantua, ja elämä Pienellä Valkiakarilla jatkui. Saarella järjestettiin kesäjuhlia, ja vieraaksi saapui niin arvovaltaisia herroja kuin hienoja daamejakin.

Heikki panosti kalastuksen kehittämiseen ja hankki ensimmäisen moottoriveneen helpottamaan työskentelyä. Hän johti kalastusta aina vuoteen 1980 saakka, mukanaan poikansa Hannu ja Matti sekä joukko lohirenkejä, jotka jatkoivat perinteistä saariston elämäntapaa.

Hannu Rantapörhölä – Perinteen vaalija ja kalastuksen uudistaja

Hannu Rantapörhölä kasvoi kiinni kalastukseen jo lapsuudessaan, työskennellen isänsä Heikin rinnalla Pienellä Valkiakarilla.

Nuorena Hannu kouluttautui sähköteknikoksi ja työskenteli jonkin aikaa myös Ruotsissa hitsaajana. Kutsumus kuitenkin vei voiton – kalastus tarvitsi jatkajaa, ja Hannu palasi saarelle auttamaan isäänsä.

Vuonna 1980 Hannu otti yrityksen johtoonsa ja alkoi kehittää kalastusta määrätietoisesti. Hän investoi uusiin kalastusvälineisiin ja seurasi tarkasti alan muutoksia.

Kalastukseen tuli uusia lainsäädäntöjä ja rajoituksia, mutta samalla myös tekniikka kehittyi. Nopeat moottoriveneet tehostivat työskentelyä ja mahdollistivat saaliin nopeamman kuljetuksen markkinoille.

Saarielämä jatkui, mutta modernisoinnin myötä perinteisten renkien määrä väheni merkittävästi. Hannu kalasti aktiivisesti aina vuoteen 2020 asti, vaalien Pienen Valkiakarin kalastuskulttuuria ja sopeuttaen perinteitä muuttuvan maailman vaatimuksiin.

Paula Rantapörhölä – Kalastuksen ja matkailun yhdistäjä

Paula Rantapörhölä jatkaa suvun pitkää kalastusperinnettä Pienellä Valkiakarilla. Kalastus on ollut osa hänen elämäänsä aina, ja rakkaus mereen on juurtunut syvälle häneen.

Paula on koulutukseltaan yritysasiantuntija, erikoistuen matkailupalveluiden kehittämiseen. Hänellä on vankka kokemus kansainvälisestä myyntityöstä kaupalliselta alalta, mutta vuonna 2021 hän päätti palata juurilleen ja jatkaa perheen kalastusyritystoimintaa.

Paula saa tukea isänsä kouluttamalta kalastustiimiltä, ja yhdessä he jatkavat pitkää lohikalastuksen traditiota.

Kalastus on kulkenut suvussa jo niin kauan, että sen päättäminen ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Nykyajan kalastus on kuitenkin haastavaa, joten Paula on yhdistänyt sen matkailuun kehittääkseen toimintaa ja elvyttääkseen vanhan lohirenkikulttuurin.

Hänen tavoitteenaan on luoda ympäristö, jossa Valkiakarin saarielämä herää jälleen eloon ja jakaa iloista ja eläväistä saaristokulttuuria muille. Paula toivoo, että vierailijat voivat kokea kalastuksen elämyksellisesti ja päästä osaksi tätä perinteikästä kulttuuria, joka on kulkenut suvun sydämissä jo sukupolvien ajan.