Historia
Rantapörhölän kalastamon historiaa.
Johan Rantapörhölä
Rantapörhölän perhe aloitti kalastuksen Pieni Valkiakari saarella vuonna 1919. Kalastusta oli harjoitettu jo ennen sitä Iso Valkeakarin saarella ja Valmarin suolaamossa Juho Wilhem Rantapörhölän johdolla. Pienelle Valkiakarille siirryttiin koska siellä sijaitseva huvila tuli myyntiin ja Rantapörhölän perhe osti sen.
Vuonna 1921 saarelle valmistui iso verkkohuone eli makasiini ja myös huoltorakennusta laajennettiin. Muutama vuosikymmen myöhemmin saareen rakennettiin myös jääkellari ja rautatiekiskot, jotka kulkivat läpi saaren kolmesta eri venevalkamasta.
Kalastus oli vaativaa ja työlästä hommaa. Työmiehiä tarvittiin paljon ja saarella asuikin vuosien saatossa kymmeniä renkejä aikaisesta keväästä aina myöhäiseen syksyyn.
Rantapörhölän kalastustukikohtia oli myös alueen muissa saarissa. Isoimmat niistä Pensaskarissa ja Iso-Huiturissa.
Matti Rantapörhölä
Matti Rantapörhölä siirtyy perheyrityksen johtoon vuonna 1929 vanhan isännän poismenon jälkeen. Matti oli kansallisosakepankin Kemin konttorin kamreeri ja vaikutusvaltaisena miehenä hän edesauttoi Perämeren lohen tunnetuksi tulemista.
Taitavana liikemiehenä hän hoiti myös myyntiä ja markkinoi lohet aina Pietarin hoviin asti. Valkiakarissa järjestettiin juhlia ja vieraita käytettiin saaressa syömässä lohisoppaa.
​
Suomen kieltolain aikaan (1919-1932) Pienellä Valkiakarilla vierailivat myös salakuljettajat. Pirtun salakuljettajat piilottivat astioitansa saareen mitä erilaisimpiin kätköihin. Merellä pirtuastioita piilotettiin salakuljetuksen aikana myös rysiin.
​
Matti Rantapörhölä renkeineen osallistui pirtulaiva Heinrichin miehistön pelastamiseen vuonna 1924.
Joskus kalastajat saattoivat kätkön löytää ja siitä nautittiin vieraiden ja renkien kesken. Vuonna 1939 suomessa elettiin myös pula aikaa, jolloin tavaroista ja elintarvikkeista oli pulaa. Salakuljettajat kuitenkin jatkoivat toimissaan ja nyt saaren kautta kulki niin kahvia ja sokeria kuin työtarvikkeitakin.
Henrik Rantapörhölä
​
50-luvulla kalastus vaikeutuu Isohaaran padon tekemisen myötä ja kalansaaliit romahtavat. Perheyritys Rantapörhölä Oy joudutaan myymään vuonna 1954.
Kalastusta päättää jatkaa vain Henrik (Heikki) Rantapörhölä. Pikkuhiljaa kalansaaliit parantuvat lohen istutuksien myötä ja saarielämä jatkuu Pienellä Valkiakarilla. Kesäjuhlia pidetään ja saarella vierailee hienoja herroja ja daameja.
Heikki kehittää kalastusta ja hankkii ensimmäisen moottoriveneen. Heikki johtaa kalastusta aina vuoteen 1980. Mukana kalastamassa hänellä oli omat pojat Hannu ja Matti sekä iso joukko lohirenkejä.
Hannu Rantapörhölä
​
Hannu Rantapörhölä kalastaa isänsä Heikin kanssa pienestä pojasta lähtien.
Hannu kouluttautuu nuorena miehenä sähköteknikoksi ja työskentelee jonkin aikaa myös ruotsissa hitsaajana. Kalastuksessa kuitenkin tarvitaan apua ja Hannu palaa auttamaan isäänsä.
Hän työskentelee isänsä kanssa aina vuoteen 1980, jonka jälkeen hän siirtyy yrityksen johtoon. Hannu kehittää kalastusta ja hankkii uusia kalastusvälineitä. Kalastuksessa tapahtuu paljon kehitystä ja uusia lainsäädöksiä ja kalastusrajoituksia tulee.
Uuden nopeat moottoriveneet helpottavat työtä ja nopeuttavat saaliiden toimitusta markkinoille. Kalastus ja Iloinen saarielämä jatkuu. Uudistusten myötä renkien määrä laskee huomattavasti. Hannu kalastaa aktiivisesti aina vuoteen 2020 asti.
Paula Rantapörhölä
​
Nykyään kalastusta harjoittaa Paula Rantapörhölä. Hän on kulkenut pienestä tytöstä asti isänsä mukana merellä ja rakkaus mereen on iskostunut häneen vankasti.
Paula on opiskellut yritystoimintaa ja erikoistunut matkailupalveluiden kehittämiseen. Vuosia kaupallisella alalla kansainvälistä myyntityötä tehnyt Paula päättää kuitenkin jatkaa isänsä jalanjäljissä kalastusta vuonna 2021.
Apunaan hänellä on isänsä hyvin kouluttama kalastustiimi ja heidän tuki. Lohen kalastus on kulkenut perheessä jo niin kauan, että olisi surullista lopettaa se. Kalastus on nykypäivän elinkeinona erittäin haastava, joten sen rinnalle on kehitettävä jotain muutakin.
Paula on kehittänyt kalastuksen oheen matkailutoimintaa ja pyrkii sillä elvyttämään vanhaa lohirenkikulttuuria. Olisi mahtavaa nähdä iloista saarielämää taas Valkiakarissa. Haluan jakaa iloa ja kalastuksesta saatavia elämyksiä myös muille.